Kertomus
Elämme nyt sellaista aikaa, jolloin luonnonmullistukset kuten pyörremyrskyt, maanjäristykset ja hyökyaallot vaikuttavat dramaattisesti planeettaamme ja omaan elämäämme. Meillä on nyt valta tuhota tämä kaunis maapallo nopeasti atomivoimalla tai hitaammin saasteilla ja luonnonvaroja hävittämällä sekä ylikansoituksella. Minua on opastettu kertomaan, että meillä on myös hyvin todellinen valta säästää tämä planeetta ja tehdä siitä ihana ja terveellinen paikka itsellemme ja tuleville sukupolville. Käytä muutama minuutti ajastasi lukeaksesi kertomukseni. Toivottavasti se pelastaa Maan.
Minulla on kertomus, josta tiedän, että osittain sitä on vaikea uskoa, mutta se on tapahtunut minulle enkä pysty siitä poistamaan tai kieltämään mitään osaa (vaikka ajoittain toivon että voisin). Olen "normaali" nainen, joka varttui yksinkertaisissa ja silti kaoottisissa oloissa. Olen melko lailla muiden ihmisten kaltainen lähes kaikin tavoin. Ajattelin aina, ettei minulle koskaan tapahtuisi ainoatakaan ihmettä tässä elämässä, vielä vähemmän kahta ihmettä, ja kaikki tuo on kuitenkin tapahtunut. Siksi kertomani tarina voisikin olla omasta elämästäsi eikä minun. Mutta koska kyse oli minun elämästäni, ilmeisesti tarkoitus oli, että minä kerron sen.
Haluan ensiksi painottaa sitä tosiasiaa, että ihmeitä todella tapahtuu ja niitä tapahtuu sinun ja minun kaltaisille ihmisille. Jotta näitä ihmeitä tapahtuisi, meidän on avattava itsemme yhteydelle, joka on ympärillämme jokaikinen päivä. Yhteys ei ole tästä maailmasta vaan luojamme maailmasta eli kosmoksesta ja universumista. Sanoma tulee matkan päästä, mutta löydät sen menemällä itseesi ja uskomalla. Voimme kaikki luoda ihmeitä elämäämme ja se on yksi pääkohdista, miksi kirjoitan tätä sinulle. Minulla ei ole mitään erikoistemppuja. Avaa vain itsesi sille mahdollisuudelle, että kertomukseni on mahdollinen ja että se on jokaisen ulottuvilla.
Viittaan Jumalaan monin tavoin tämän kertomuksen aikana. On omalta kannaltani kummallista, että viittaan Jumalaan mitenkään, koska luulin Hänen hylänneen minut jo kauan sitten. Mutta viittaan kosmoksen ja universumin alkuluojaan unohtamatta maapalloa, jossa me joka päivä elämme. Kutsun Jumalaa Alkuluojaksi, koska haluan kaikkien ymmärtävän, että tämä kertomus on täysin puolueeton ja vapaa ennakkokäsityksistä minkään uskonnon suuntaan, ja että ymmärtääkseni Jumala ei ole vain maallinen Jumala, vaan maailmankaikkeuden Jumala. Jumalaksi mainitsen myös Maa-äidin eli Gaian, jonka tällä matkallani opin tuntemaan Jumalan feminiinisenä osana. Kuten kaikessa mitä maailmankaikkeudessamme on, pimeyttä on tasapainotettava valolla, sotaa rauhalla, ja tunnistettava Jumalan kahdet kasvot, naispuolisen ja miespuolisen. Olemme kaikki tämän Alkuluojan osasia. Olemme osa Jumalaa.
Kahden ihmeen tapahtumapaikkana Kanadan Nova Scotiassa oli Halifax. Poikani ja minä hukuimme tulvan alla olleeseen hetteikköön, ja emme ainoastaan säilyneet hengissä kertoaksemme tämän tarinan, vaan voimme paremmin kuin koskaan. Minä olin "kuollut" viisitoista minuuttia. Valo-olennot kertoivat minulle kuinka voin pelastaa itseni sekä pienen poikani. Ja minulle annettiin viesti kuinka Maata voidaan parantaa.
Kun olet lukemassa tätä, pyydän sinua koko sydämestäni olemaan avoin ja pitämään mahdollisena sitä mitä aion sanoa. Tunnen, että on erittäin tärkeää, että me yhdistämme tämän maailman yhdeksi planeetaksi, jolla on yhteinen päämäärä - saada aikaan rauha ja vaurautta kaikille eikä vain niille harvoille, jotka onnekseen olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olemme tulossa ihmiskunnan uuteen vaiheeseen ja mitä kerron tällä nettisivustolla auttaa meitä ihmisrotuna mukautumaan niihin muutoksiin, joita tulevaisuus tuo tullessaan.
Jumala ei ole ollut elämässäni 40 vuoteen. Lapsena kuitenkin yritin tavoitella Jumalaa. Mielestäni ne ihmiset, joilla oli sammumaton usko, olivat onnekkaita, ja koska minä en uskonut mihinkään, olin epäonninen. Lapsena puhuin usein Jumalalle, mutten koskaan tuntenut tulleeni kuulluksi tai saaneeni yhteyttä. Elämän piti heittää minut tulvineeseen suohon ja hukuttaa minut ennen kuin silmäni avautuivat todellisuuteen eli kuinka paljon me kaikki olemme yhteydessä jumalalliseen voimaan. Nyt se ilmenee enemmän kuin koskaan. Voit Internetistä löytää tuhansia osumia ihmiskunnan seuraavasta vaiheesta, valaistumisen aikakaudesta ja muutoksen ajasta. Näitä tarinoita löytyy uskonnollisista sekä muinaisten kulttuurien kuten mayojen, egyptiläisten ja alkuperäisten amerikkalaisten kertomuksista. Olemme kaikki odottaneet hetkeä, jolloin asiat olisivat eri tolalla, sillä varmaankin Jumala tekee jotakin pelastaakseen meidät itseltämme. No, jotakin on tekeillä, mutta Jumala vain ohjaa asioita minunkaltaisteni ihmisten kautta, ja todellisuuden luominen vaatii uskoa sinunkaltaisiltasi ihmisiltä. Taas menen asioiden edelle, mutta saamissani viesteissä minulle on annettu keino, jolla me kaikki voimme osallistua Maa-äidin parantamiseen ja ihmiskunnan saamiseen terveyden, rauhan ja positiivisen muutoksen aikaan. Mutta ennen kuin tämä tapahtuu, sinun on istuttava meditoimassa vain yksi tunti elämästäsi.
Kuulin kerran Star Trek –sarjasta, että "vastustus on turhaa". En halunnut Jumalan viestinviejäksi, mutta kun Jumala toivoo meidän heräävän, näin tapahtuu. Joten nyt kerron sinulle totuuden mitä minulle tapahtui marraskuussa 2002 sattuneen auto-onnettomuuden jälkeen.
Poikani ja minä olimme menossa ystävän luo viettämään iltapäivää, kun turma iski. Autoni luisui tulvineeseen hetteikköön vesiliirron seurauksena. Auto päätyi ylösalaisin tähän vetiseen suohon ja upposi pohjaan. Yritin avata auton ikkunoita, mutta sähköikkunat eivät toimineet, ja me jäimme loukkuun. Puhuin pikku pojalleni, joka oli tuolloin neljän ikäinen, ja vakuutin hänelle, että äiti kyllä saa sinut pois täältä. Auto täyttyi nopeasti kylmällä, samealla vedellä ja minä pidin poikani takista tiukasti kiinni samalla kun odotin, että olisimme täysin upoksissa. Toivoin, että voisin avata oven, kun vedenpaine olisi tasaantunut autossa ja voisimme uida ulos. Veden tullessa pienen poikani pään yli viimeiset sanani hänelle olivat "pidätä henkeäsi kulta, äiti saa meidät pian ulos". Katsoin hänen ottavan ison henkäyksen jäljellä olevaa ilmaa, ja vesi peitti hänet. Kun tunsin viimeisen ilmataskun poistuvan autosta, yritin avata ovea. Se ei hievahtanutkaan! Toinen ovi oli yhtä jumissa. Ponnistelin ovien kanssa monta kertaa, aivan turhaan. Olimme loukussa ja kuolemaisillamme.
Tässä vaiheessa tartuin Evanin pieneen vartaloon ja työnsin hänet istuimen yläpuolelle toivoen toivomistani, että hän saisi ilmaa. Kun ponnistelin vapauttaakseni meidät tästä pyörillä olevasta ruumisarkusta, tajusin, että minun oli pakko hengittää. Kun imaisin syvän henkäyksen vettä keuhkoihini, pelon tunne lisäsi paniikkia tuohon hetkeen. Halusin lapseni takaisin ja huidoin kuumeisesti käsilläni löytääkseni hänet. En löytänyt, ja minun oli taas hengitettävä. Juuri silloin kuulin äänen, tyynen majesteettisen äänen, joka kehotti minua rentoutumaan. Tämä ääni kujersi korvaani ja vakuutti, että kaikki kävisi hyvin. Minuun valettiin tietoa, että jos taistelisin vettä vastaan, pelastajani eivät pystyisi elvyttämään minua, kun he saapuisivat paikalle. Ääni sanoi, että jos taistelen vettä vastaan, hukkuisin... ei hitto, ajattelin, sain vielä viisastelevan kummituksen kuolinhetkelleni. Ääni jatkoi ohjeiden antamista siitä mitä tulee tapahtumaan, ja että kaikki olisi hyvin, jos vain noudattaisin ohjeita. Luovutin itseni tuonpuoleiselle äänelle, ja liu'uin hiljaa toiselle puolelle.
Ollessani toisella puolella näin valo-olentoja, jotka jälleen vakuuttivat minulle, että poikani ja minä pääsisimme ulos tästä autosta ja että olisimme molemmat kunnossa. He olivat ehdottomia selittäessään, että minun täytyi noudattaa ohjeita täsmällisesti enkä saanut menettää uskoani heidän sanoihinsa. Minun kehotettiin säilyttämään usko, että minua johdettaisiin jumalallisesti, ja niin tapahtui.
Pelastajiltani vei viisitoista minuuttia ennen kuin he saivat vedettyä elottoman ruumiini autosta, ja toiset seitsemän minuuttia puhallus- ja paineluelvytystä saadakseen minut henkiin. Kun ponnahdin pystyyn, ryöpsäytin suustani "hakekaa lapseni pois autosta". Kaksikymmentä minuuttia oli kulunut, ja pelastajat hyppäsivät takaisin jäätävänkylmään veteen hakeakseen poikani, tiedostaen kaikesta toivosta huolimatta, että hän oli kuollut. Pelastajiltani vei vielä toiset viitisen minuuttia saada poikani vapaaksi siitä autosta. Hänen veltto ruumiinsa kuljetettiin IWK-lastensairaalaan, jossa hänet välittömästi kytkettiin kaikkiin mahdollisiin kojeisiin.
Ensiapulääkärien ja neurologien ryhmä odotti minua. He vakuuttivat minulle, että herttainen pikkupoikani oli tosiaankin aivokuollut ja että tämän lisäksi hänen sisäelimensä olivat veren täyttämiä. Hänen koko kehonsa oli vuotanut verta ja hänen elimensä olivat elottomat. Asiat olivat kolkommin kuin olisin koskaan uskonut. Silloin ääni tuli jälleen luokseni. "Säilytä uskosi, lapsi." Lääkärit ilmoittivat, että poikani pitäisi irrottaa kojeista ja antaa hänen nukkua pois rauhallisesti, sillä vaikka ihme tapahtuisi ja hän jäisi eloon, hän jäisi vihannekseksi. "Ei minkäänlaista elämänlaatua" on kaikki mitä muistan ajatelleeni. Jälleen kerran kuulin äänen "säilytä uskosi". Tuolloin lääkärit myöntyivät pitämään Evanin elämää ylläpitävissä laitteissa, mutta neuvoivat minua jättämään toiveet sikseen. Hänellä oli alle yhden prosentin mahdollisuus jäädä eloon ja silloinkin hän joutuisi olemaan kiinni kaikissa näissä laitteissa loppuelämänsä ajan. Muistakaa, minulla ei ollut Jumalaa, joten en voinut edes pyytää opastusta. Oli ensimmäinen hiljainen hetki yksin, kun minulle annettiin ohjeet. "Noudata ohjeita täsmällisesti", muistikuvat näyistä ja äänestä järvessä tulvivat takaisin mieleeni. Siellä oli joku minun kanssani, olin varma siitä, ja päätin kuunnella tarkasti. Minua neuvottiin rakentamaan poikani aura uudelleen valamalla hänen pieneen kehoonsa muiden ihmisten auroja. Kaksikymmentä minuuttia kerrallaan oli yksi ensimmäisistä säännöistä. Sillä jos aika olisi pitempi, antajan aura ehtyisi. He käskivät minua marssittamaan rakastavia ihmisiä Evanin huoneeseen, jokainen jättämään omaa energiakenttäänsä pojan elottomaan kehoon. Heidän oli tehtävä tämä ottamalla kiinni pojasta ja antamalla oman energiansa virrata pojan kehon läpi, ja näin antaen Evanille "lahjansa". Jos he olivat lauluihmisiä, heidän oli laulettava. Jos he olivat tarinankertojia, heidän piti kertoa tarina, ja niin edelleen. Valakaa häneen positiivista energiaa ja rakkauttanne sekä omia kykyjänne, ja se elvyttää hänet.
Sairaalan sääntöjä vastoin toimien lähetin rakastavia ihmisiä poikani huoneeseen puolen tunnin välein. He noudattivat ohjeita ja antoivat rakkauden lahjansa. Tätä jatkui 24 tuntia vuorokaudessa kolmen päivän ajan. Ihmisiä tuli kymmenittäin ja taas kymmenittäin. He "leiriytyivät" sinne joka päivä ja joka yö; rakastavat, luottavat sielut valoivat pojan elottomaan ruumiiseen tuoretta energiaa. Oli jo sinänsä ihme, että pystyin vakuuttamaan sairaalan sallimaan tämän epätavallisen toiminnan, mutta kolmantena päivänä 72 tunnin jatkuvan valvomisen jälkeen poikani avasi pienet silmänsä ja tunnisti minut. Hän oli tullut takaisin!!!
Lääkärit olivat ymmällään. He sanoivat minulle vieläkin, ettei poika koskaan enää kävelisi tai puhuisi tai olisi kuin normaali lapsi. Kuitenkaan heidän sanoillaan ei ollut minuun mitään vaikutusta. Henkisten valo-olentojen opastus ja ohjaus oli todistanut minulle vailla epäilyksen häivääkään, että hän tervehtyisi. Näinhän "ystäväni" järvessä oli minulle sanonut.
Ensimmäisen viikon aikana Evanin kaikki ruumiintoiminnot palautuivat, ja toisen viikon lopulla hän juoksenteli pitkin sairaalan käytäviä leikkihuoneeseen. Se oli todellakin uskomaton ihme. Mitä minä olin tehnyt ansaitakseni tällaisen armonajan Kaikkivaltiaalta Luojalta? En tiennyt enkä välittänyt. Halusin vain viedä poikani kotiin ja jättää koko painajaisen taakseni. Juuri silloin tajusin, että olin saanut tarpeekseni valoystävistäni, mutta he eivät olleet saaneet tarpeekseen minusta.
Kuulin edelleen ääniä ja minua ohjattiin näkemään näkyjä ja auroja. Tarpeetonta sanoakaan, olin enemmän kuin hieman poissa tolaltani. Ajan kuluessa minä kysyin "Mitä te haluatte minusta?" He puhuivat rakkaudesta maailmankaikkeuteen ja kuinka asiat olivat menneet pahasti pieleen. Ihmiskunta oli suistunut raiteiltaan ja menettänyt todellisen yhteytensä Jumalaan ja Maahan. He halusivat välttämättä minun toimittavan tämän maailman ihmisille viestin "tuolta puolen", että meillä on sisällämme valta yhdistää tämä planeetta yhdeksi kansakunnaksi, jossa kaikilla on rauha ja vaurautta. Tämä valta on meissä kaikissa, ja kun se yhdistetään muiden ihmisten rakastavaan energiaan, me voimme tehdä tälle planeetalle saman minkä me teimme pojalleni. Voimme elvyttää Maan ja singota sen parantumisen tielle. Parantumisen myötä tulee uusi ihmiskunnan vaihe. Meille tulee rauhan ja harmonian aika. Tahdonilmaus yhtenä ryhmänä on kaikki mitä se meiltä vaatii, ja yhden tunnin ajastamme.
Joten kun äänet ja näyt selkenivät, minua opastettiin kuinka tämä kaikki saadaan aikaan. Kuitenkin meitä tarvitaan monta tältä planeetalta huolehtimaan siitä, että hanke menestyy. Aivan kuten he kehottivat minua kierrättämään ihmisiä poikani huoneen kautta, he ovat kehottaneet minua yhdistämään ihmiskunnan maapallon jokaisesta kolkasta. Ei jokaista ihmistä, vaan edustajia joka puolelta. Me voimme tehdä tämän. Meidän on yhdistettävä riittävästi ihmisiä sytyttämään tämän planeetan jumalallinen energiajärjestelmä ja tekemään apukäynnistys kuten teimme pojalleni.
Tämä rakastavan tahdonilmauksen maailmanlaajuinen projekti on täysin mahdollinen. Sinun tahdonilmauksesi voi muuttaa tämän planeetan tulevaisuutta. Käsittelen suunnitelman yksityiskohtia tämän sivuston kolmannessa osiossa. Annan sinulle ohjeet ja tulet huomaamaan kuinka vähän sinun tarvitsee tehdä tullaksesi kotiplaneettamme Maan valonlähettilääksi. Pyydän sinua hartaasti liittymään mukaan, kun sytytämme Maan verkon 17.7.2007, ja lisäämään energiasi tähän hankkeeseen. Lupaan sinulle, vain yksi tunti ajastasi, ja voit auttaa tämän planeetan parantamisessa ja rauhan luomisessa kaikkien ihmisten keskuuteen. Poikani ja minä olemme esimerkkejä positiivisen energian voimasta ja mihin ihmiset todella pystyvät, kun he yhdistyvät rakkauden tahdonilmaisulla. Rakkaus on meidän maailmamme ja sen ulkopuolisten maailmojen universaali kieli.
Olkoon valo ja rakkaus kanssasi. Tervetuloa ihmiskunnan seuraavaan vaiheeseen, pyydän sinua osallistumaan jännittävään tapahtumaan ja liittymään meihin.
TAKAISIN Hakemistoon
---
Seuraavassa on linkkejä muihin kuolemaa lähellä käyneisiin henkilöihin, jotka on saaneet visioita ja ennustuksia tulevaisuudesta:
http://www.near-death.com/experiences/research32.html (Kuolemanlähikokemuksia ja ennustuksia)
http://www.near-death.com/dougherty.html (toinen kuolemanlähikokemus ja ennustus)
http://www.nderf.org/Books_and_Reviews.htm (kirjoja kuolemanlähikokemuksista)
http://www.qsl.net/w5www/brinkley.html (Dannion Brinkley)
http://www.self-full-life.com/ (Peg Abernathy} |
